Moskeijassa ilman pääsylippua
Kalle Finnilä
Luxor, Egypti Helmikuu 2010
"Moskeija on rakennettu yli 3000 vuotta
vanhan Luxorin temppelin päälle.
Paksu pylväs on temppelin rakenteita."
Imaami esittelee.
- Olen moskeijan imaami. Tervetuloa.
Voit katsella ja kuvata vapaasti. Pääsylippuja ei myydä, hän selittää arabianenglannilla, josta ei tahdo saada selvää. Moskeija-alueelle levitettyjen mattojen edessä on matala kaide, jonka edessä lojuu kymmeniä kenkäpareja. Kaiteen taakse ei ole asiaa kengät jalassa.
Valkokaapuinen imaami esittelee moskeijaa vastapäivään. Etuhuoneessa muutama nainen hiljentyy korkean paaden vierellä. Kiven alla lepää muslimien pyhän miehen jäännökset. Huoneen takanurkassa partainen keski-ikäinen mies ja vanhempi kokovartalokaapuun pukeutunut mies istuskelevat lattialla. Nuoremmalla on koraani kädessään.
Entinen peseytymiskaivo on peitetty lasilevyllä
- Tämä oli käytössä silloin, kun mikrofoneja ja kaiuttimia ei ollut, imaami selittää.
Uusi minareetti kaiuttimineen löytyy rakennuksen toisesta kulmasta. Moskeijan pylväshallin pilareista erottuu yli kolmen tuhannen vuoden takaisia hieroglyfeja. Ne kuuluvat Luxorin temppeliin, jonka päälle moskeija on rakennettu paljon myöhemmin.
Imaami avaa oven pääsaliin. Suuri rukoustila on yllättävän vaatimaton. Seinillä ei näy maalauksia eikä koristeita, matot peittävät lattiaa. Kolme miestä kumartelee kohti Mekkaa. Salin etuosan puolipyöreän puhujatilan edessä on mikrofoni. Tästä johdetaan yhteisiä rukoushetkiä.
Moskeijan aurinkoisella eteläpihalla mustakaapuiset naiset kurkistelevat läpinäkyvällä kannella peitettyyn kaivoon.
- Tämä oli aikaisemmin peseytymispaikka. Vesi tuli suoraan Niilistä, imaamin selityksestä voi päätellä. Samalla hän viittoilee parin sadan metrin päässä virtaavaan jokeen. Uudet pesutilat on rakennettu moskeijan eteen aukion laidalle. Peseytyminen on muslimeille tärkeä rituaali ennen jumalan eteen astumista. Kädet pestään kyynärpäihin asti. Myös kasvot huuhdellaan vedellä viisi kertaa.
Rukoushetki
Takaisin pylvässaliin. Takanurkassa imaami osoittaa sermillä erottua tilaan, jonka edessä istuskelee kaksi lasta. Heidän vanhempansa lienevät sermin takana.
Lopuksi imaami johtaa vieraansa arkisen näköiseen huoneeseen, jonka täyttää iso matala pöytä. Istuimet kiertävät huonetta. Imaami osoittaa jykevää kivipalkkia pään yläpuolella. Suuret hieroglyfit ovat melkein käden ulottuvilla. Ovi vedetään tiukasti kiinni.
- Tässä huoneessa uskovaiset tulevat imaamin puheille ja tuovat hänelle jotakin, valkokaapuinen sanoo ja katsoo vierasta kysyvästi.
- Antavat jotakin, hän toistaa, kun viesti ei tunnu menevän perille.
Perjantai on muslimien pyhäpäivä. Kaikki rukoilijat eivät
mahdu moskeijaan sisälle
- Tällä ei pysty ostamaan edes ruoka-annosta, hän tuntuu sanovan. Paidantaskusta löytyy seteleitä. Kävisikö viisi puntaa? Moskeijamiehen ilme kirjastuu. Hän työntää rahan taskuunsa.
Imaami ja vieras palaavat päivänvaloon. Molemmat ovat tyytyväisiä.